2 – Apua matkalle

Olin nuori mies, jolla oli kotona vaimo ja vauva. Asuimme Sacramentossa, Kaliforniassa. Uusi työnantajani oli National Cash Register Company, kassakonealan yritys.

Minut oli tilapäisesti määrätty huoltoasentajaoppilaaksi Santa Rosan toimistoon Kaliforniassa. Tuohon aikaan kassakoneet olivat mekaanisia laitteita. Yhtiö lähetti rutiiniluonteisesti aloittelijat koulutuskeskukseensa Denveriin, Coloradoon, oppimaan kuinka näitä monimutkaisia koneita tuli korjata. Tämä koulutus kesti neljä kuukautta. Minun oli tarkoitus osallistua johonkin näistä ryhmistä.

Vaikka aloittelijat koulutettiin ryhmissä, matkustaisimme kukin itsenäisesti Denveriin. Yhtiö päästäisi meidät matkustamaan tukikohdistamme jonain torstaina. Meidän tulisi ilmoittautua koulutukseen Denverissä seuraavana maanantaina. Useat koulutukseen osallistuvista aikoivat lentää matkan. Minun aikomukseni oli ajaa autolla tuo 2 060 kilometrin1 matka perheeni kanssa, jotta voisimme viettää yhdessä näiden neljän koulutuskuukauden vapaa-ajat. Tämä tarkoitti, että minun tuli paitsi ajaa tuo matka, myös löytää asunto ja muuttaa siihen.

Matkaa valmistellessani vein autoni automekaanikolle, johon luotin, ja pyysin häntä korjaamaan kaiken, mikä näytti siltä, että se voisi aiheuttaa hankaluuksia. Korjauksen jälkeen rukoilin: “Herra, jos autossa on hajoamaisillaan jokin osa, jota mekaanikko ei havainnut, ole hyvä ja anna sen rikkoutua ennen kuin lähdemme.” Seuraavana päivänä hajosi vesipumppu. Mekaanikko puolustautui nolona selittäen, että sellaisen vian ennustaminen oli mahdotonta. Hymyillen kerroin hänelle, että rikkoutuminen oli rukousvastaus, ja selitin miksi. Koska mekaanikko oli itsekin uskossa, hän yhtyi ilooni ja vaihtoi sitten pumpun. Nyt olin valmis matkaan.

Kun esimieheni kertoi minulle, että minun tuli matkustaa Denveriin sillä viikolla, tiedustelin Kalifornian Autoliittoa vastaavasta organisaatiosta2, oliko heillä suosituksia suunnitellun reittini varalle. He kertoivat, että rankat lumimyrskyt olivat sulkeneet valtatien 50, jota aioin ajaa. He antoivat vaihtoehtoisen reitin, joka oli pohjoisempana, valtatien 30, jota nykyään kutsutaan nimellä Interstate 80. Myrsky oli kulkenut yli koko Yhdysvaltojen länsiosan,mutta tätä reittiä käyttäen, heidän arvionsa mukaan, minulla oli paremmat mahdollisuudet päästä läpi.

Raamattu sanoo, että kun tunnustamme Jeesuksen Herraksemme, me synnymme uudelleen Jumalan perheeseen, ja Hänestä tulee Isämme. “Hyvä on,” järkeilin, “luulisin, että kuka hyvänsä isä auttaisi poikaansa matkalla, jos voisi, joten voisin kohtuuden nimessä pyytää Isältäni apua.” Tein niin.

Sain havaita matkallani, että tie oli koko matkalta kuiva! Paikoitusalueilla oli paljon lunta kaikissa niissä paikoissa, joissa myrsky oli raivonnut, mutta missään ei näkynyt tienkohtia, joissa lumi olisi sulanut ja virrannut tien poikki tai lunta olisi jäänyt tielle. Ei ollut jäätä, ei kerrassaan mitään, mikä olisi tehnyt ajamisen vaaralliseksi. Söimme aterian eräässä ravintolassa Laramiessa, Wyomingissa. Paikallinen asukas sanoi: “Olisittepa olleet täällä kaksi päivää sitten! Olen asunut täällä koko ikäni. Pahin myrsky, minkä koskaan olen nähnyt!” Ihmettelin tätä suuresti, kysellen itseltäni, mahtoivatko nämä täydelliset ajo-olosuhteet, jotka kohdalleni osuivat, olla vastaus rukoukseeni.

Kirjoitan tätä kertomusta lähes neljäkymmentä vuotta tapahtuman jälkeen. Raamattu sanoo, että Jumala palkitsee runsaasti Häneen ja Hänen rakkauteensa uskovat. Voin valita, uskonko Hänen kuulleen rukoukseni vai uskonko, että tämä “vain tapahtui”. Molemmat vaihtoehdot vaativat uskoa. Valitsen ensimmäisen. Olen onnellinen mies.

1) Suomentajan huomautus: Tämä matkanpituus, kuten muutkin tässä julkaisussa olevat mitat on muunnettu metrijärjestelmän mukaisiksi mitoiksi ja yksiköiksi.
2) California State Auto Association

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *