4 – Ajoitus ennen kaikkea

Vaimoni ja minä ajoimme Yhdysvalloissa valtatietä 6 läntisessä Nebraskassa, vähän Cambridgen itäpuolella. Tämä on sitä seutua, jossa nautakarjan pääluku ylittää ihmisten määrän. Oli valtava myrsky ja me jouduimme pakenemaan talostamme tulvan vuoksi. Etsiydyimme turvaan naapuriin, karjatilalle. Monet matkalaiset olivat tehneet niin, joten talo oli täynnä turvapaikanhakijoita. Isännällämme oli kuitenkin huoli, joka ei mitenkään liittynyt hänen odottamattomiin vieraisiinsa.

Hänen tilansa kautta kulki suurjännitelinja, joka tarjosi hänen karjataloustuotannolleen välttämättömän sähkön. Eräs johtimista oli katkennut myrskyssä ja pudonnut hänen karja-aitansa päälle poikittain. Sähkö kulki aidan läpi maahan. Karjalla on tapana kokoontua yhteen laumaan myrskyssä. Puuttui enää vain, että yksi näistä eläimistä koskettaisi aitaa, niin tilallisella olisi kokonainen lauma hampurilaisia — kuollutta karjaa. Hän oli soittanut sähköyhtiöön pyytäen apua, mutta hänelle oli kerrottu, että heillä oli niin paljon hätäapupyyntöjä pulassa olevien ihmisten auttamiseksi, etteivät he ehtineet auttaa häntä ja hänen karjaansa tässä tilanteessa ennen kuin myrsky laantuisi.

Tunnen jonkin verran sähköasioita ja olin jo valmiiksi kastunut nahkaani myöten, joten ilmoittauduin vapaaehtoisesti menemään ulos tutkimaan, mitä voisimme tehdä. Kun tutkin pihaa, huomasin pylväässä sähkökeskuksen, jossa oli virrankatkaisijoita, joten arvelin, että saattaisin kyetä katkaisemaan virran siltä kohtaa linjaa. Kun sitten lähestyin keskusta, tulin katsoneeksi sen taakse ja huomasin paikan, missä katkennut suurjännitejohdin makasi aidan päällä poikittain, ja näin niiden hitsautuneen yhteen. Liitoskohta oli hehkuvan punainen. Samaan aikaan tunsin terävän pistelyn saappaissani. Minun ei olisi ollut terveellistä lähestyä sitä paikkaa yhtään enempää.

Katsoin ylös pylvääseen, josta katkennut johdin roikkui alas ja näin teollisuuskäyttöön tarkoitetun katkaisimen. Meidän tarvitsi vain katkaista virtapiiri tuosta katkaisimesta. Mutta meillä ei ollut välineitä tämän tekemiseksi. Kerroin havaintoni tilalliselle, ja hän selitti minulle, että hänen veljensä on tilan sähkömies. Tämä veli piti kaikki kiipeämisvälineet ja vastaavat mukanaan. Hän ei asunut tilalla eikä päässyt sinne tänä yönä. Meille ei jäänyt paljon vaihtoehtoja.

Minusta näytti järkeenkäyvimmältä rukoilla siinä tilanteessa, mutta tunsin, että koska olin vieraana tässä paikassa, tarvitsin isännän luvan tehdäkseni niin. Kun pyysin lupaa, hän mulkaisi minua tavalla, joka kertoi, että rukoileminen ei kuulunut hänen ongelmanratkaisumenetelmiensä joukkoon. Sitten hän katsoi ympärilleen talossa, joka oli täynnä ihmisiä. Saatoin kuvitella hänen kysyvän mielessään: “Mitä kaikki nämä ihmisetkin siitä ajattelisivat? Entä jos minä rukoilisin äänekkäästi tai pitkään ja nolaisin hänet?” Epätoivo saa ihmiset tekemään asioita, joita he eivät muutoin tekisi. Ja hän oli epätoivoinen. Niinpä hän epäröiden ja kokeilumielessä antoi minulle luvan.

Minulla ei ollut tarkoituksena rukoilemalla tehdä vaikutusta kehenkään, ei kertoa kuinka uskovainen olin, vaan saada kipeästi kaivattua apua Isältäni. Vaimoni ja minä painoimme päämmeja rukoilimme hiljaisella äänellä, jota en usko kenenkään muun kuulleen: “Herra, tämä mies on antanut turvapaikan myrskyltä monille ihmisille, mukaanlukien Sinun palvelijasi. Olisitko niin hyvä, että auttaisit häntä selviämään tästä kriisistä? Jeesuksen nimeen. Amen.” Kun nostimme päämme, ovikello soi — välittömästi.

Tilallinen meni ovelle. Kuistilla oli mies sähköyhtiöstä. Hän ajoi aivan sattumalta tilan ohi matkallaan auttamaan jotakuta toista. Hän aivan sattumalta tiesi tilallisen ongelmasta ja sähköpylväästä ja virrankatkaisijasta. Hänellä sattui olemaan autossaan työkalu, jolla hän voisi katkaista virran maassa seisten. Hän selitti, että jos hän katkaisee virran, navettaan ei tulisi sähköä, ennen kuin viallinen johdin olisi korjattu. Hän lisäsi, ettei hänellä ollut aikaa korjata sitä sinä yönä, mutta että virrankatkaisu poistaisi karjalaumaa vaanivan vaaran. Kelpasiko tämä tilalliselle? Hämmästyksen laajentamin silmin tilallinen katsoi sähkömiestä ja nyökkäsi suostumuksensa.

Sähköyhtiön huoltomies meni takaisin kuorma-autolleen, otti työkalunsa, käveli pylvään luo, katkaisi virran, meni takaisin autoonsa ja poistui takaisin valtatielle. Minä kuiskasin: “Kiitos, Herra.”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *